• Anne Teijula

Vanhojen asioiden muistelua

Vanhasta blogista poimittua. Kaikki kuvat ja tekstit ei siirtyneet. Väliäkö sillä, tärkein kumminkin.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Perillä 21.11.2015

Aamukaffen yhteydessä kyselimme navigaattorilta, että paljonko olisi matkaa kotiin?Kotona on kuulemma lunta, täällä paljaat varpaat.











perjantai 20. marraskuuta 2015

Vihdoin maistamme Espanjaa

Kämpperi parkkiin vähän liian hienoon mestaan, Spa Naturaan Peñiscolan kylässä. http://www.spanaturaresort.com/camping

Pientä tutkiskelua ympärillä, koiran kanssa maalaismaisemalenkille, suihku pitkän ja hikisen matkan päälle vaikka uima-allaskin olisi ollut. Suihkusta mainittakoon seuraavaa: siisti, hieno ja kuumaa vettä, vain kun valot toimii liiketunnistimella ja sehän ei yllä suihkukoppiin saakka, niin pimeä suihku siitä sitten muodostui. Mutta puhdistaa se vesi pimeässäkin :) Alueen ravintola aukesi seitsemältä, vaikka mehän norkottiin siellä jo puoli tuntia etuajassa. Tarjolla olisi ollut 3 listallista herkkuja + menu del dia, joka valittiin.Alkupalaksi ensin oliiveja, semmoisia mitä täällä osataan (en ole ikinä-koskaan löytänyt Suomesta oikeasti hyvää oliivia) ja korillinen uunituoretta leipää, iso satsi makaronia ja herkullista tomaattikastiketta, pääruuaksi emännälle grillattu kananpuolikas ja isännälle ohuita porsaan fileesiivuja kastikkeessa (niin mureita molemmat, että Heikkikin olisi ollut tyytyväinen ja sanonut lihan olevan hyvä, kun pätkäisee ja liha irtoaa luista) ja jälkkäriksi Tiramisua. Maha on aivan ähky, mieli on onnellinen ja aivot väsyneet. Miten ihanaa, miten herkullista ja miten juhlallinen alku Espanjalle, tämä on pala sitä, miksi tänne tultiin. Ja tuotiin me jämät koiralle. Pikkuisen maalaiskävelyä lähistöllä ja matkalaisten uni alkaa lähestyä, taas "ennenaikojaan".No, samapa tuo, voi sitä taas aamukuudelta latkia kaffetta ja nyt emme suunnittele minne seuraavaksi. Nyt pysymme Peñiscolassa, tällä tai rannan puolen campingalueella.


Keskimääräistä pidempi ajopäivä 20.11.2015

Nukuttiin niin tiukkaan ja niin ajoissa eilisiltana, että karavaani oli lähtökuopissa jo puol yhdeksän aamusella. Ajateltiin jäädä juuri ja juuri rajan alapuolelle, Espanjaan. Kuitenkin aurinko porotti ja tie maistui, joten jatkettiin kohti aiottua kohdetta. Auto kuumeni kilometri kilometriltä, pysähdeltiin nurmikoilla Ronjan kanssa, tankkaamassa ja moottoritiemaksukopeissa, mutta syötiin kolmioleipiä ja sämpylöitä ajon aikana. Ajatus perille pääsystä antoi puutuneelle persaukselle voimia jaksaa vielä vähän. Päästiin kuin päästiinkin Peniscolaan, Barcelonan alapuolelle.








torstai 19. marraskuuta 2015

Avignon 19.11.2015 pari kuvaa

Tunnelma mainio, keli mainio, aamiainen mainio ja siitä syntyi mainio päätös jäädä paikoilleen toiseksi yöksi samaan paikkaan. Tepasteltiin hiukkasen ympäri aluetta, katseltiin ja otin pari kuvaa (yleisön pyynnöstä) ipadillä.


















Joen toisella puolen näkyy Avignonin vanha kaupunki

Tämä kuva on joelle ja linnoitukselle päin leirintäalueeltamme. Syy jäämiseen on aurinko, leppoisa olo ja koiran nautiskeleva kieriskely

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Avignon 18.11.2015

Siirryimme upeassa paisteessa reippaat parisataa kilsaa pois Lyonista, etelää kohden. Loppujen lopuksi päädyimme Avignoniin, jossa leirintäalue oli päivätauolla. Koska aikaa respan aukeamiseen oli puolitoista tuntia, näpyttelimme navigaattorin tauluun "lähin Lidl". Ei ollut viisaimpia päätöksiämme, ei. Meno meni vallan helposti, Lidl löytyi ja laitoimme agrikaatin raksuttamaan viileää ilmaa autoon, kun koira kerran jäi sinne odottelemaan. Oikeesti oli jo niin lämmin keli, että ei viitsinyt jättää Ronjaa läähättämään. Kauppa oli pienempi ja surkeampi kuin edelliset, mutta kyllä me tarpeelliset löydettiin. Tonkka punaviiniä, pari purkkia maitoa, sikspäkki vettä, pari pakettia jauhelihapihvejä, 3 pakettia cordon bleuta, 3 laatikkoa salaattia, pastaa, perunoita, ja vaikka mitä, jota en edes muista (tankattiin autoa, jottei huomenna tarvii). Kulutus 41€. Paskat lävähti housuun, kun ajettiin tai oikeammin YRITETTIIN ajaa pois kaupungista. Kaupunki on äärimmäisen vanha ja mielettömän hieno, mutta tehty hevosvankkureille. Tämmöisen pahvilaatikon kanssa, joka on korkee ja levee... Inte kiva, nej. Yks risteys inan verran pieleen ja sitten seikkailtiin pitkin juuri ja juuri camperin levyisillä kujilla peläten kaarisiltoja ja muita tooosi kauniita kaaripylväitä, joissa alta pääsee vain alle kolmen metrin vekottimet. Ou fucking shit!!!Hiivimme meijän karavaanin kanssa kujilla, käänny oikealle, pysy vasemmalla, käänny oikealle, käänny vasemmalle jne..... Jopa välillä akka ulos autosta ohjaamaan liikennettä, jotta camperi isännän ohjaimissa pääsi peruuttamaan epätoivoisen ahtaasta välistä pois ja muu liikenne seisoi tai paremminkin jopa peruuttivat ku suomineito komentaa... Ja yhdessä kohtaa poliisi teki noita emännän hommia, eli näytti peruutuspaikkaa ja näytti kuinka pitkälle uskaltaa peruuttaa! Sydän syrjällään, kainalot keltaisena hiestä ja rystyset valkoisena.Mutta jos tuosta päästiin takaisin leirialueelle, niin selviämme vaikka Gibraltarin liikenteestä! (Se on tosin jo kokeiltu 2008 ja aivan kammottava ja pitää hirviöykköspaikkaa. Mutta tämänpäiväinen tuli hyväksi kakkoseksi. Pariisin keskustassa eksyksissä on kolmas, mutta se kokemus on vuodelta 2008)

Ajopäivä 17.11.2015

Isoja teitä kohti Lyonia. Rajalla oli molemmin puolin pikku ratsia, ei kummempaa. Meitä ei pysäytetty vaan tonkivat jonkun passatin sisuksia. Moottoritiemaksut tulivat ekaa kertaa eteen, ensin 4,40€ ja sitten otettiin tiketti, joka maksettiin Lyonin kaupungin kupeessa 41,40€. Tankkauskin jossain välissä. Ronja on ottanut tavakseen sanoa sanansa eli haukkua noin puolentoista tunnin välein. Se tarkoittaa, että olis aika päästä nurmikolle ja mehän totellaan. Me sen sijaan on otettu tavaksi tankata samalla, jotta mittari pysyy puolen tankin yläpuolella jotta ajo on leppoisaa ja antaa pelivaraa mahdollisiin pidempiin pätkiin, kuten tietyöt tms. Saapuminen Lyoniin, noin 10km keskustasta olevaan Camping Indigoon. Ollaan opittu saapumaan majapaikkoihin valoisaan aikaan, nyt puoli neljän kiepeillä. Kiva vähän katsella ympärilleen ja pykätä leiri pystyyn kun näkee.Tämä on kivan näköinen paikka, netti toimii yhtä huonosti kuin viime aikoina muutenkin, mutta se on sentään ilmaista yrittämistä.Laitettiin "Gordon Bleuta" ruuaksi ja istuttiin vaan. Katseltiin dvd:ltä Maalaiskomediaa :) ja jälleen maate jo yhdeksän maissa. Jatkammeko matkaa huomenna vai jäämmekö? Antaa yön unien kertoa.


Sulzbachtal 15.-17.11.2015

Huomaan, että netin, siis toimivan sellaisen löytäminen on välillä haasteellista. Niinpä täytynee alkaa laittaa teksteihin päivämäärä ja julkaista niitä sitten kun yhteydet pelaa. Sulzburgin kylässä paistoi aurinko, aamukaffet pihalla maistui jo mainiolle. Päätettiin jäädä, käydä kävelyllä noin kilometrin päässä olevassa kaupassa ja leipomokahvilassa. Kuljettiin hissunkissun viinitilan köynnösten viereltä ihastellen kylän rakennuksia ja ihmetellen keltaista mopon, miniauton ja avaruussukkulan sekoitusta, jolla eräs papparainen tärkeänä ajoi.Kaupan pihassa katseltiin ihmisten arkivilinää, naposteltiin kahvilan tuotteita. Kauppaan saatiin kulumaan kympin verran ostamalla tomaatteja, punaviiniä, appelsiinimehua, grillipihdit, oliiviöljyä, leipää... Paluukävelyllä Ronja nappasi hiiren, mutta jätti sen siihen pyynnöstä, tosin hengettömänä. Otettiin aivan rennosti, lepäiltiin D-vitamiinia auringosta imien ja olutta siemaillen. Oltiin vaan. Sulzburg on aivan Saksan, Ranskan ja Sveitsin rajoilla, etelä-Saksassa.Pariisin terrori-iskujen vuoksi tarkisteltiin (kalliilla 2,5€/h ja huonosti toimivalla) netillä hieman uutisia, että kannattaako mennä vai jäädä. Ei kummempia löydetty, UM suositus välttää isoja kaupunkeja kuten Lyonia. No, mehän mennään kuitenkin Lyonin läpi ja kai se on suurempi riski ihan vain ajaa liikenteessä kuin joutua terrori-iskun tappamaksi. Katselimme useampaa viinitilaa seuraavaksi kohteeksi (France Passion) ja Lyonin leirintäaluetta, joka on taas sellainen Camping Cheque-paikka. Hirveen harvassa on avoinna olevat paikat tähän aikaan vuotta. Katsotaan, sanoi lääkäri.


tiistai 17. marraskuuta 2015

Rajanylitys kohti Ranskaa

Jaahas, taas on aika jatkaa matkaa.

Tänään mennään jonnekin Lyonin yläpuolelle tai Lyoniin. Katsotaan, minne matka käy.

Muokkaan tätä viestiä, kunhan netti toimii mukavammin kuin tämä älykallis, älyhuono netti nyt.

Palataan...


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ensimmäinen lomafiilis 13.-15.11.2015

On toki mahdollista lentää suorinta tietä aurinkoiseen lomakohteeseen. Kuitenkin siinä, että näkee vaivaa ja etenee askeleittain kohti tavoitetta on oma viehätyksensä. Sitä oppii matkan edetessä, sitä arvostaa löytöjänsä ja nauttii onnistuessaan enemmän. Näkee, laskeutuu kohdilleen, rentoutuu. Katsoo avoimemmin silmin. Eilinen ja tämä aamu istuttiin sateessa ja tuulessa auton sisuksissa. Ulkoilu oli liki mahdotonta pimeän laskeuduttua paitsi kelin, myös jänöpopulaation takia. Koira luuli olevansa kuollut ja päässeensä taivaaseen, ei siinä hihnan toisessa päässä oleva ihminen paljoa painanut, eikä taivaassa kaiketi tarpeitaankaan tarvitse tehdä... Päivällä oli tarkoitus käydä Euroopan suurimmassa tippukiviluolastossa ja jäädä vielä kolmanneksi yöksi Hof Biggeniin. Siinä aamukaffetta juodessa, koiraa ulkoiluttaessa ja ihmetellessä muutenkin, alkoi kummankin silmissä näkyä levottomuutta. Sitä, jonka tunnistamme toisistamme kovin helposti. Kamat kasaan, tiskit pesuun, johto irti ja respaan maksulle. Kaksi yötä, kaksi camping chequeta köyhempänä tippukiviluolat jäi seuraavaan kertaan, sillä meijän karavaani on jo taas tiellä! Navigaattori ja kirja kauniiseen käteen. Minne, minne?Etelä-Saksassa, Saksan, Ranskan ja Sveitsin rajalla näytti olevan avoinna oleva Cheque-paikka. 454km eli neljän ja puolen tunnin ajo.  Tunti tunnilta selkeni keli, loppumatkasta paistoi jo aurinko aivan täydeltä terältä! Löydettiin! Huikeita maisemia, kumpuja ja kukkuloita, sileitä peltoja, loputonta moottoritietä. Valtava määrä autoja ja rekkoja joka puolella. Muutama tankkaus ja tauko ja perille päästiin jo valoisaan hetkeen neljän aikoihin. Mikä fiilis istahtaa pihatuoliin, paistatella lämpimässä ja lueskella Narnian tarinoita. Lasillinen punaista ja huominen on jo entistä ehompi. Ensimmäinen oikean ruuan kokkaus tässä autossa toteutui: lihapullia ja soijapullia Jägerkastikkeessa, fusilli-pastaa ja salaattia, Lidlin "herkkutorilta" koko setti. Ja maistui!


lauantai 14. marraskuuta 2015

Pariisin järkyttävä terrori-isku

Tänään saatiin aamusella puhelu kotoa: Ranskassa on sattunut paha-paha terrori-isku, jossa on kuoliaaksi ammuttuja 140 ja loukkaantuneita ehkä saman verran.

Meillä on hyvä paikka Attendornin mäellä, joten jäänemme hetkeksi tänne seuraamaan tilanteen edistymistä. Ensimmäisenä ei nyt kannata rajoille tunkea, jos helppoa elämää tavoittelee. Paino sanoilla helppo ja elämä ;)













Siispä uudelleen Lidliin ja viikonlopun eväät, niin ruuat kuin juomatkin karavaanin uumeniin ja rentoilua, koiran kanssa ulkoilua sekä netin syövereiden tutkiskelua.

Käytiin tosiaan myös parinkymmenen kilometrin päässä ostamassa semmoinen laatta tai lätkä tai peltilevy, jossa on tooosi hienoja raitoja ja heijastimia. Niin, Espanjassa pitää semmoinen olla fillaritelineessä kiinni. 42€ peltiläpyskästä, mutta niin tarpeellisesta paikassa Hellmobil, Köbbinghauser Hammer 1, 58840 Plettenberg. Kysyttiin samalla sitä Saksan ympäristötarraa: vastaukseksi saatiin, että ulkomaan elävän auto ei sitä tarvitse. Saas nähdä matkan varrella, oliko tieto oikea.

Kylät täällä on kauniita, kuin Itävallan vuoristokylissä. Lähellä näkyy hurjan suuri linna, josta emme tiiä mikä se on, mutta upea iltavalaistus näkyy tänne saakka. Jokin Euroopan suurin luolastokin olisi näillä seuduin, Atta caves. Mieliala ei vain vielä jaksaisi mitään nähtävyyksiä, mutta voiko sen jättää väliin?

Isäntä haaveilee wiener-schnitzelistä, katsotaan jos jaksamme taapertaa respan viereen ravintolaan vai onko sen aika vasta huomenna.


Paikoillaan Saksassa

Vaikka päätimme, että pimeässä ei enää ajeta, eilisiltana ehti pimeä tulla ennen leirintäalueelle pääsyä. Pimeä alkoi saapua viiden aikaan, kun matkaa oli vielä vajaan tun